maanantai 25. toukokuuta 2009

Manali, Himachal Pradesh, India

Laskuvarjohyppy oli tanaan aika saatamista. Loyty mista niita hyvin ja luotettavasta ja kehutusta paikasta saa. Oli 2 vaihtoehtoa mista vuorelta hypata. Toinen oli pienempi ja ilmassa ollaan noin 5-10 minuttia riippuen tuulesta ja toinen oli korkeampi vuori ja ilmassa ollaan 10-20 minuttia. No tietenkin halusin isomman hypyn. Tanaan vain oli niin kova tuuli etta hyppyja ei tehda.. Joten huomenna uusi yritys. Hyppy maksaa noin 30 euroa.

Kavin sitten reissussa laheisella vuorella jossa on talvisin laskettelukeskus... Nyt siella oli kaikkea muuta hupia.. ei oikein mitaan erikoista joten laksin nopsaan pois, riksamatka sinne seka takaisin vuoriteita pitkin oli mielenkiintoisempi. Taalla sitten kavin vihdoin katsomassa noita temppeleita sun muita tonoja. Otin viela joltain paikalliselta jakkiajelun.. Kavin ratsastamassa metsassa ja vuoripoluilla jakin kanssa about tunnin. Oli mukava elain. Rauhallinen verrattuna hevoseen.

Automaatilla piti tanaan kayda, ainut automaatti on tuolla paa manalin kylassa. Siina olikin sitten 30 minutin jono ja meinas menna hermot naihin alkuasukkaisiin. Ne ei tajua etta se jono ei mene yhtaan nopeammin jos tungee ja huutelee ja kurkkii olan yli kokoajan. Kun paasin koppiin niin joku saatanan puolivammainenimbesilliintialainenhermafrodiitti koitti kovasti tungea samaan koppiin ja halusi nahda mun kortin ja selitti vaikka mita mita en tajunnut. Meinasin oikeasti lyoda, hermot oli todella kirealla. No sain sen sitten tyonnettya vittuun sielta kopista ja nostettua rahaa.

Intialaiset muuten rakastaa laulamista, ne voi alkaa laulamaan koska vain missa vain. Vaikka automaatti jonossa, kassa jonossa tms.. tai vaikka kaupan myyja saattaa alkaa laulamaan samalla kun antaa sulle rahoja takaisin. Valilla tuntuu et naa kaikki on pilvessa. Eika nama osaa oikein laskea. Joka kaupassa ja kioskilla on laskin milla aina kaikki lasketaan. Jos ostan tupakka askin 80 rupiaa ja limsan 20 rupiaa ja maksan 500 rupian setelilla niin se lasketaan kahteen kertaan laskimella etta mulle pitaa antaa takaisin 400 rupiaa. Janna vaikka tama on maa missa on esim 0 nolla keksitty matematiikkaan.

Taalla muuten aina kannattaa varata aikaa matkustamiseen. Tanaan kun olin sinne hiihtohelvettiin matkalla niin riksasta hajosi kaasu tai jarru tai joku vaijeri, siina se kaveri sitten korjasi sen.. kesti tosin vain 10 minuttia kun vaihtoi uuden. Kerran on taksikyydista juuri kun olin matkalla lentokentalle niin kumi puhjennut ja piti vaihtaa rengas. Bussikyydissa Panajiin bussi tormasi johonkin rekkaan ja meni keula paskaksi. Siina sitten odoteltiin puolisen tuntia kun 30 intialaista huusi toisilleen ja koitti paattaa kenen vika kolari oli. Ilmeisesti se selvesin huutoaanestyksella. Bussikuski sai rekkakuskilta kourallisen rahaa ja jatkettiin matkaa. Keula oli kylla aika tohjona..

No kirjoittelen taas jos selvian hypysta... kuulemma niin korkealle kiivetaan etta voi olla pakkasta ja lunta etta pitaa laittaa lampimasti paalle..

1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

oli kiva lukea tota sun matkakertomusta, mutta se hyppyjuttu pelottaa, harkitse tarkkaan kantsiiko!!!! t:äiskä