Manali, Himachal Pradesh, India

Nyt ollaan Himalajalla. Manalissa. Muutaman kilometrin korkeudessa tammoisessa laaksossa, vieressa on kasa vuoria joiden huiput on aivan lumen peitossa. Korkein vuori tassa vieressa on reilu 6km... Joka puolella kasvaa ruoho vapaana pitkin peltoja ja kadun kupeita.. hippien pyhapaikka. Mutta kirjoitetaan ensin miten tanne tultu ja mita tehty sitten viime kirjoituksen..

Eli Arambolista laksin maanantaina Panajiin joka on Goa:n paakaupuki. Ihan ok mukava keskisuuri kaupunki. Meinasi vain tulla vitutus kun vapaata hotellihuonetta ei meinannut loytya ensin millaan inhimillisella hinnalla. Joko oli taytta tai helvetin kallista. No sitten otin riksan ja sanoin etta haluan halvan hyvan majapaikan keskustan laheisyydesta. Muutama paikka kaytiin ja sitten loytyi ihan ok hotelli missa sai huoneesta maksaa 500 rupiaa (eli koko reissun kallein tahan asti 7.5 euroa). No sitten sinne kamera liikeeseen ja alkuasukashan oli saanut osat Bangaloresta ja jopa kameran kuntoonkin. 3100 rupiaa eli 45 euroa. Kivaa ja oli puhdistettu kamera muutenkin ja on kuin uusi. Kivaa.

Seuraavana paivana laksin kaymaan Old Goa:ssa. Se on se Portugalilaisten ydin mesta missa on 12 aasian suurinta kirkkoa rakennettu omalle alueelleen. Kirkot on rakennettu 1500-1600 luvuilla.. Isointa melkein 100 vuotta. Hieno ja rauhallinen alue. Hienoja kirkkoja ja museo missa oli kaikkea kamaa 1500-1700 luvuilta kirkoista... Tosin tammoinen ateisti joka uskoo evoluutioon ja siihen etta jumalat on ihmisen mielekuvituksen tuotetta ei voinut kuin ihmetella mika aika ja raha jne on mennyt mielikuvitusolennon palvomiseen tehtyjen rakennusten rakentamiseen. Kauppoja oli mitka myi jeesus sita ja jeesus tata. Paivan alueella pyorittyani alkoi tulla Jeesukset korvista ulos ja olikin aika menna takaisin Panajiin. Bussilla ois paassy mutta olin porvari ja menin 20km matkan taksilla (200 rupiaa 3 euroa, bussi ois olla 10 rupiaa 15 senttia).

Keskiviikkona olikin sitten lento Goa:lta Delhiin. Hauska yhteensattuma oli etta samalla lennolla oli se Norjalainen Arambolista kenen kanssa siella eniten juopottelin, lensi kanssa Delhiin ja meinasi suoraan Delhista lentaa Nepaliin. Lento meni mukavasti mutta Delhissa kun paasi ulos lentokentalta niin sama haju ja saaste ja paska tuli silmaan, nenaan, iholle, jokapuolelle. Pois taalta akkia. Otin heti taksin lentokentalta ja pyysin suoraan bussiterminaaliin mista tiesin etta bussit Manaliin ja Himalajalle lahtee Sudenpentujen Kasikirjan mukaan. Taksimatka kesti reilun tunnin ja nainkin matkalla taas kaiken nakoista. Kerjalaisia, ihmisia kusemassa ja paskomassa kadulle, lehmia, koiria, rikkaita, koyhia, paskaa, saasteita, kuraa, mutaa jne.. Delhi on uskomaton kaupunki.. onkos siella nyt jotaa 15 miljoonaa asukasta ja kaikki rypee samassa saasteessa. Sanotaan etta Delhin ilman hengittaminen on sama jos polttaa tupakkaa askin paivassa. Autoja, mopoja, pyoria, riksoja.. kaikkea vitusti jokapuolella ja semmoisella tiella missa suomessa niita on enintaan 2 kaistaa niin taalla autoja ja rekkoja sun muita on 10 vierekkain ja kaikki menossa eri suuntaan ja valissa viela kerjalaisia ja lehmia jne.. Bussiterminaalissa meinasi alkaa vituttaa kanssa kun lipun ostaminen kesti 3 ihmisen jono 2h ja siina oli joku ongelma ja oli rinkka selassa ja 10 kerjalaista milta puuttu kasia, silmia, spitaalisia, vammasia, mummoja, lapsia kokoajan jaloissa pyytamassa rahaa. AIAIAIAIAII, meinas tulla jo kohtaus, onneksi ei ollu kirvesta kadessa. Sain sitten kuitenkin bussilipun ja paasin bussiinkin. reilu 500 km suoraan pohjoiseen ja 16h. Vuorilla ei menna nopeaan ja tiet kiertelee pitkin vuorien kupeita. Paatin ottaa kalleimman bussin koska oli niin pitka matka. Eli ilmastoitu AC bussi isoilla lohopenkeilla. Maksoi 700 rupiaa eli 10.5 euroa. Valilla pysahdyttiin syomaan kylla ja kuselle jne. Matka meni kuitenkin ihan ok. Jossain vaiheessa joku hindumusa alkoi soimaan mielettomalla volumella bussin kajareista mutta onneksi sita ei kestanyt kuin 1 biisin verran. En oikein tajunnut oliko se joku hyvaa yota biisi tms.

Nyt sitten ollaan toista paivaa taalla Manalissa. Hieno on mesta. Viela en ole oikein tehnyt muuta kuin syonyt ja toipunut 24h matkaamisesta. Paljon on turisteja taalla ja jos olisi sinkku niin voisi olla vientiakin kun tuntuu etta 80% turisteista taalla on naisia. Muutamien kanssa jutellut, mukava japanilainen tyttoporukka oli kenen kanssa eilen olin syomassa. Ihmetteli kun naytin vaimokkeen kuvaa ja lapseni kuvaa kuinka mina ja vaimoke varjataan tukka mustaksi, niista vaalea tukka on niin ihana.. Taalta loytyi mahtava kahvipaikka. Dylan's Roasted and Toasted Coffee House. Sielta saa mahtavaa kaikkea erilaista kahvia, lattea, caputsiino, jnejn. Siin on semmoin aija joka on selvasti ylpea koneistaan milla kahvin jauhaa.. Sanoi etta ainoat muutamien satojen kilometrien sateella. Tan kadun varrella missa asun on myos semmoin kanamesta. Pihalla on kasa kanoja hakissa ja voi osottaa minka elavan kanan haluaa syoda. Aija sit siina sulle nykii, suolistaa ja grillaa tai valmistaa sen kanan miten haluat. Ainakin on tuoretta. Pitaa jotain tipua siita joku paiva maistaa. Sain tanaan kutsun huomenna johonkin baariin missa on jazz, electro-jazz, chill-out party. Ainakin flyerin mukaan. from 2 pm to 2 am. Voi olla etta jazzsatka palaa.. pitanee menna testaamaan. Ruohoa taalla kasvaa ihan joka puolella, kukkulan kupeet ja tienvierustat on kannabiskasveja taynna..

Palataan taas.. Taalla on mukava katsella maisemia. Paivisin on lammin etta voi olla shortseissa ja hihattomassa paidassa ja oisin sitten viilea. Vahan kuin suomen alku tai loppu kesa. Taalla on mahdollisuus tehda vaikka mita, tarkoitus olisi viela hypata laskuvarjolla vuorelta alas. Ehka joku pieni trekki vuorilla tms.. Pitaa nyt katsoa mita tapahtuu.. palaillaa taas..